marttiMartti Talvela (1935 - 1989) syntyi Hiitolassa, nykyisin Venäjän puolella olevassa karjalaisessa kylässä, missä hän kasvoi kymmenlapsisessa perheessä. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Savonlinnan seminaarista vuonna 1956.

Tukholman Kuninkaalliseen Oopperaan Talvela kiinnitettiin vuonna 1961 ja vuotta myöhemmin Wieland Wagner kutsui hänet Berliinin Deutsche Operin ja Bayreuthin musiikkijuhlien solistiksi. Siitä alkoi Talvelan kansainvälinen ura.

Martti Talvelan ohjelmisto käsitti lähes kaikki oopperakirjallisuuden tunnetuimmat bassoroolit. Jo hänen ensimmäinen Boris Godunovinsa Münchenissä 1971 herätti poikkeuksellisen laajaa huomiota.

"Tuolloin oli lavalla jättiläinen, joka loi ja lauloi roolinsa venäläisellä äänensävyllä ja korostuksella täysivoimaisesti ja täyteläisesti",

kirjoitti  saksalaiskriitikko Peter Dannenberg Die Welt - lehdessä. Vain vuotta myöhemmin hän korotti Talvelan jo aikansa suurimmaksi:

"Kukaan Boriksena ei ole nykyään suurempi kuin hän".

Myöhemmin Talvela hallitsi suvereenisti myös suuria Wagner-rooleja, kuten Hunding, Fasolt ja Kuningas Marke. Arvostelijoiden mukaan ne olivat "hänen jokapäiväistä leipäänsä".

Martti Talvela oli myös erinomainen näyttelijä. Hänen koomisia roolejaan, kuten Kecalia ja Osminia, pidettiin malliesimerkkeinä. Hän oli niissä "kovaksikeitetty pokerinaama, mutta ei epävitsikäs", kuten eräs arvostelija kirjoitti. Talvelan tulkinta Paavo Ruotsalaisesta Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset oli myös syvällinen ja elävä: sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin nähty eikä kuultu suomalaisen oopperan puitteissa.

"Martti Talvela laulaa niin kuin meri pauhaa – siinä on samaa luonnonvoimaa ja itsestäänselvyyttä".

Tämä erääseen levykansioon tallennettu saksalaisen kriitikon lause lienee kaikkein osuvin Martti Talvelasta kirjoitetuista lukuisista arvosteluista. Talvelan laulu sekä äänen että tunteiden valtavuudessa oli niin ainutlaatuista, että hän erottui kaikista kollegoistaan kiistattomasti omaksi persoonakseen. Hän oli aikansa merkittävin suomalainen laulaja, eikä koko maailmassa ollut yhtään bassoa, joka olisi vetänyt hänelle vertoja äänen malminkaikuisessa kauneudessa.  

Talvelaa juhlittiin kaikissa suurissa oopperataloissa New Yorkin ja Moskovan välillä. Hänen ohjelmistoonsa sisältyi myös runsaasti liedejä, joita hän esitti  tunnetuimpien liedpianistien kanssa eri puolilla maailmaa. Myös oratoriot ja muut suuret vokaaliteokset kuuluivat hänen ohjelmistoonsa.

Martti Talvela suoritti arvokkaan ja näkyvän elämäntyön myös Savonlinnan oopperajuhlien (perustettu uudelleen 1967) taiteellisena johtajana vuosina 1972 - 1979. Hänen aikanaan juhlat kansainvälistyivät ja varsinkin uusien suomalaisten oopperoiden ilmaannuttua ohjelmistoon alkoi juhlilla vierailla runsaasti ulkomaisia kriitikoita. "Savonlinna on suomalaisen taiteen ikkuna Eurooppaan", kirjoittivat useat heistä tuolloin Olavinlinnan juhlista. Tähän menestykseen ja oopperajuhlien jatkuvuuteen oli Martti Talvelan työllä ratkaiseva merkitys.

- Pentti Savolainen

martti-lied
Ensimmäisen julkisen esityksen arvostelu.

 

Martti Lied-laulajana

Lied on kahden kauppaa - on runo ja musiikki, laulu ja piano. Martti tajusi syvällisesti kummatkin aisaparit. Hänelle runon konkreettinen kerronta ja säveltäjän abstaktit äänet olivat välineitä matkaan omassa elämysmaailmassaan.  Martti yhdisti teokseen erittäin voimakkaalla tahdollaan oman maailmankuvansa ja draamantajunsa. Hän vaati yleisönsä mukaan omiin kokemuksiinsa elämän suuresta mysteeristä, ei seuraamaan tulkintaa lauluista tai niiden esitystraditioista. Tästä johtuen Martin esitykset olivat aina "tosia", useimmiten tavattoman suurella intensiteetillä ja vaikuttavuudella tapahtuneita. Hänelle "Winterreisen" esitys oli pyhä, vaihtoehdoton tapahtuma, ja kun Wienissä konsertin jälkeen eräs sikäläinen professori uskalsi ilmaista mielipiteenään "ettei Wienissä Schubertia tuolla lailla pidä laulaa" oli Martin suorasukainen ja murskaava vastaus "mainitkaa 3 wieniläistä laulajaa, jotka yleensäkään laulavat Winterreisea". Seurasi hiljaisuus, ja kyseinen henkilö poistui vaivihkaa paikalta...

Täydellä ehdottomuudella ja henkisellä heittäytymisellä teoksen sisältöön oli tietenkin myöskin riskinsä. Laulun tietoisen toistamisen varmuuden tilalla  oli myös alitajuisten voimien kaootisoiva vaara; esitys saattoi ajautua tuntemattomille alueille, joista ei aina helposti löydetä "kotiin". Mutta nämäkin, kaikille esiintyjille tapahtuvat tajunnan vaaratilanteet Martti selvitti suurella henkisellä voimallaan ja vakaumuksellaan.

Hänen liedrepertuaarinsa ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin tarkemmin valittu. Winterreisen, Schumannin Kernerlaulujen, Musorgskin Kuoleman laulujen ja tanssien, Brahmsin Neljän vakavan laulun lisäksi siihen kuului mm Rachmaninovia, Kilpistä, Sibeliusta, Loeweä ja erillisiä Schubertin lauluja. Kaikista löytyi yhteistä sanomaa; draamaa, toivoa tai toivottomuutta, uskoa hyvään, lämpöä mutta myös häikäisevää huumoria.
Ja älykkyyttä.

- Ralf Gothóni


lied-laulaja-martti-talvela-ralf-gothoni-harjoituksissa
Martti Talveja ja Ralf Gothoni harjoittelemassa.