Kamarilaulaja Martti Talvela
|
Martti Talvela (1935-1989) on yksi suomalaisen esittävän säveltaiteen merkittävimpiä edustajia, joka monipuolisella laulajan urallaan ylsi aikansa kansainvälisten huippulaulajien kapeimpaan kärkijoukkoon ja bassolaulajana jopa historialliseen asemaan. Talvela syntyi kymmenlapsiseen maanviljelijäperheeseen luovutetun Karjalan Hiitolassa. Hänen tiensä vei kansakoulunopettajan opintojen ohella Tauno Kaivolan johdolla suoritettujen lauluopintojen jälkeen Tukholman Kuninkaallisen oopperan kautta Berliinin Deutsche Operiin, jonne hänet kiinnitettiin 1962. Sieltä ura eteni nopeasti muille silloisen Länsi-Saksan suurille näyttämöille ja maailman merkittävimmille estradeille. Bayreuthin Wagner-juhlat, Milanon La Scala ja Wienin valtionooppera olivat jo ensimmäisten vierailunäyttämöiden joukossa. 1960-luvun puolestavälistä lähtien hän kuului kansainväliseen laulajien eliittiin esiintyen maailman merkittävimmissä oopperataloissa ja konserttisaleissa ja levyttäen suurimmille levymerkeille aikansa huippukapellimestareiden kuten Karl Böhmin, Herbert von Karajanin, Otto Klempererin ja Georg Soltin johdolla. Talvela jatkoi tässä asemassa suurten bassoroolien kuten Musorgskin Boris Godunovin, Verdin Don Carloksen Filippo II:n ja Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten Paavo Ruotsalaisen esittäjänä uransa loppuun asti. Oopperan lisäksi mittava ura sisälsi sinfoniaorkestereiden solistitehtäviä ja runsaasti hänelle rakkaita lied-konsertteja, joita hän samaten piti ympäri maailmaa. Vuonna 1972 hän ryhtyi taiteilijan työnsä ohella merkittävään tehtävään Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisena johtajana ja nosti festivaalin uuteen loistoon ja tehden täten ei ainoastaan oopperajuhlille vaan koko Suomen musiikkielämälle suuriarvoisen ja kauaskantoisen palveluksen. Martti Talvela luopui Savonlinnan johtajuudesta 1979. Pian alkoi edelleen jatkuvan taiteilijanuran rinnalla merkittävä uusi vaihe, kun hän perheineen muutti hankkimalleen Inkilänhovin maatilalle Juvalle ja rupesi siellä harjoittamaan luomuviljelyä. Näin hän tuli olleeksi tälläkin alueella merkittävä visionääri ja yksi aikaansa edellä olleista pioneereista. Talvela valittiin 1989 Suomen Kansallisoopperan ja sen uuden oopperatalon johtajaksi. Tämä tehtävä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Martti Talvela sai sydänkohtaukseen tyttärensä häissä Juvan Inkilänhovissa ja kuoli 23.7.1989. - Petteri Salomaa
|
Martti Lied-laulajanaLied on kahden kauppaa - on runo ja musiikki, laulu ja piano. Martti tajusi syvällisesti kummatkin aisaparit. Hänelle runon konkreettinen kerronta ja säveltäjän abstaktit äänet olivat välineitä matkaan omassa elämysmaailmassaan. Martti yhdisti teokseen erittäin voimakkaalla tahdollaan oman maailmankuvansa ja draamantajunsa. Hän vaati yleisönsä mukaan omiin kokemuksiinsa elämän suuresta mysteeristä, ei seuraamaan tulkintaa lauluista tai niiden esitystraditioista. Tästä johtuen Martin esitykset olivat aina "tosia", useimmiten tavattoman suurella intensiteetillä ja vaikuttavuudella tapahtuneita. Hänelle "Winterreisen" esitys oli pyhä, vaihtoehdoton tapahtuma, ja kun Wienissä konsertin jälkeen eräs sikäläinen professori uskalsi ilmaista mielipiteenään "ettei Wienissä Schubertia tuolla lailla pidä laulaa" oli Martin suorasukainen ja murskaava vastaus "mainitkaa 3 wieniläistä laulajaa, jotka yleensäkään laulavat Winterreisea". Seurasi hiljaisuus, ja kyseinen henkilö poistui vaivihkaa paikalta...Täydellä ehdottomuudella ja henkisellä heittäytymisellä teoksen sisältöön oli tietenkin myöskin riskinsä. Laulun tietoisen toistamisen varmuuden tilalla oli myös alitajuisten voimien kaootisoiva vaara; esitys saattoi ajautua tuntemattomille alueille, joista ei aina helposti löydetä "kotiin". Mutta nämäkin, kaikille esiintyjille tapahtuvat tajunnan vaaratilanteet Martti selvitti suurella henkisellä voimallaan ja vakaumuksellaan. Hänen liedrepertuaarinsa ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin tarkemmin valittu. Winterreisen, Schumannin Kernerlaulujen, Musorgskin Kuoleman laulujen ja tanssien, Brahmsin Neljän vakavan laulun lisäksi siihen kuului mm Rachmaninovia, Kilpistä, Sibeliusta, Loeweä ja erillisiä Schubertin lauluja. Kaikista löytyi yhteistä sanomaa; draamaa, toivoa tai toivottomuutta, uskoa hyvään, lämpöä mutta myös häikäisevää huumoria. Ja älykkyyttä. - Ralf Gothóni  Martti Talveja ja Ralf Gothoni harjoittelemassa. |
